Ohjeita rakennussuojeluesityksen tekijöille
Seuralle tulee runsaasti kyselyjä ja aloitteita uhanalaisten rakennusten suojelusta eri puolilta maata. Seuralla ei ole kuitenkaan useissa tapauksissa voimavaroja tutkia kohteita asian vaatimalla tavalla. Kannanoton valmistelu ja varsinkin suojeluesityksen teko edellyttää kohteen arviointia paikalla sekä rakennustaiteellisen arvon että kunnon suhteen ja lisäksi perehtymistä asiakirjoihin. Tämä tapahtuu usein luontevasti paikallisin voimin, jonka vuoksi Rakennustaiteen seuran johtokunta on päättänyt seuraavista periaatteista:
- Seura tukee suojeluhankkeita julkaisemalla ohjevihkon, joka koskee sekä suojelun periaatteita että käytännön menettelytapoja. Vihkoa on jaettu laajasti koko maahan ja sen voi tilata Suomen rakennustaiteen museosta puh. (09) 8567 5100.
- Seura voi tehdä suojeluesityksen silloin, kun suojeltavalla kohteella on valtakunnallista rakennustaiteellista merkitystä tai paikallisin voimin ei kyetä suojeluesitykseen.
- Seura voi lisäksi tukea julkisin kannanotoin paikallisia suojeluesityksiä rakennustaiteellisin perustein.
Rakennussuojelun menestyksellinen hoitaminen vaatii aktiivisen julkisen keskustelun ja yleisen mielipiteen herättämisen lisäksi puuttumista asiaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Tämä vaihe on usein asemakaavan laatiminen, mikä merkitsee, että kaavojen nähtävillä oloa tulisi seurata säännöllisesti. Toinen oleellinen seikka on suojelusta annettujen muotomääräysten tarkka noudattaminen, koska näihin tapauksiin liittyy usein voimakkaita intressejä ja pyrkimyksiä kumota suojeluesitykset muotovirheiden vuoksi.
MIKSI VANHOJA RAKENNUKSIA PITÄÄ SUOJELLA?
Jokainen vanha rakennus ja ympäristö on omanlaisensa kokonaisuus. Säilyttämistä puolustavat arvot voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan, joihin kuhunkin kannattaa kiinnittää huomiota erikseen, jotta mikään osa-alue ei unohtuisi.
Jokaisessa rakennussuojelukiistassa on esitettävä, miksi jokin rakennus tai miljöökokonaisuus halutaan säilyttää. Erimielisyyttä ei saa päästää juuttumaan kiistelyksi, vaan asia on selvitettävä ja siitä on puhuttava selvästi.
Kaikkien arvojen kohdalla on selvästi osoitettava, ovatko ne ensisijaisesti paikkakunnan näkökulmasta tärkeitä tai onko mahdollisesti kyse valtakunnallisestikin merkittävästa suojelukohteesta.
Käyttöarvot
Jos on osoitettavissa, että vanha rakennus on edelleen käyttökelpoinen joko alkuperäisessä tarkoituksessaan tai jossakin uudessa tehtävässä, se on vahva suojelua puoltava argumentti. On tuhlausta hävittää tarpeellinen rakennus ja rakentaa sitten sen tilalle uusi. Tässä on syytä korostaa taloudellisia näkökohtia, selvää rahan säästöä.
Historialliset arvot
Jos kohde on rakennettu johonkin erityiseen tehtävään, jos sen mukana säilyy muisto jonkun henkilön, yhteisön, paikkakunnan tai peräti valtakunnan historian kannalta merkittävästä asiasta, voidaan korostaa kohteen historiallisia arvoja. Jokainen rakennus on aina paras näköismuotokuva siitä asiasta, jota palvelemaan se on rakennettu. Esimerkiksi vaatimaton työväenasunto voi olla historiallisesti erityisen arvokas siksi, että se ainoana kertoo paikkakunnan elinkeinoelämän ja asumisen historian tärkeästä vaiheesta.
Vanhassa ympäristössä ja rakennuksessa on usein monia rakennusvaiheita, jotka jokainen kertovat omasta historiallisesta syntyhetkestään. Historiallisissa ympäristökokonaisuuksissa tällainen on jopa tavallisempaa kuin se, että kaikki arvokkuus olisi kotoisin yhdeltä ajanjaksolta. Tällöin on syytä korostaa kohteen kerrostuneisuutta.
Esteettiset arvot eli kauneusarvot
Jokainen aika rakentaa parastaan sen mukaan, mitä se kulloinkin pitää kauniina. Tämä aiheuttaa suojelukiistoihin erityisiä ongelmia siksi, että myöhemmät sukupolvet pitävät usein jopa rumana sellaista, mitä aikaisemmin ylistettiin kauniiksi. Nykyään, kun kauneuskysymykset yhä yleisemmin liitetään nopealla sykkeellä vaihtuviin kaupallisiin muoteihin, on vanhoihin kauneuskäsityksiin paneuduttava erityisen huolellisesti. Vanhan rakennuksen kohdalla ei riitä perusteluksi se, että se "edustaa jotain tyyliä". On syytä esittää, millaisesta kauneusihanteesta pienet ja vaatimattomat syrjäisten paikkakuntien mestareiden aikaansaannoksetkin kertovat. Tämä edellyttää pienten yksityiskohtien arvon perustelemista sillä kokonaisuudella, josta ne viime kädessä ovat osia.
Kaikissa rakennussuojelua puoltavissa perusteluissa on korostettava sitä, että myöhemmin tehty kopio ei koskaan korvaa alkuperäistä. Rakennustaiteessa kaikki arvot on rakennusvaiheessa kiinteästi sidottu niihin materiaaleihin ja siihen tekniikkaan, joilla rakennus alunperin on pystytetty. Aitous on arvo, jota ei voida liikaa korostaa. Kopiot ovat vain korvikkeita, lavasteita tai kulisseja, tehtiinpä ne kuinka somasti tahansa.
RAKENNUSSUOJELUA KOSKEVA LAlNSÄÄDÄNTÖ
Rakennuksia voidaan suojella Suomessa joko
a) rakennussuojelulain nojalla, joka tuli voimaan 1.7.1985 tai
b) maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, joka on annettu 5.2.1999.
Edellä mainittujen kahden lain tehtäväjako on suhteellisen selkeä: kaavoitetuilla alueilla rakennusten suojelusta huolehditaan rakennuslain nojalla kaavoituksen yhteydessä merkitsemällä rakennus kaavakarttaan suojelun varmistavalla merkinnällä, ja antamalla sitä koskeva sanallinen suojelumääräys. Kaavan ulkopuolisilla alueilla rakennukset suojellaan rakennussuojelulain nojalla. Vain silloin kun suojelua ei voida kaavoitettavalla alueella turvata kaavoituksen keinoin, käytetään rakennussuojelulakia. Syy siihen, ettei suojelua voida varmistaa kaavalla voi olla kunnanhallituksen/valtuuston haluttomuus tehdä vaikeita päätöksiä. Kunnallispoliittinen haluttomuus merkittävän rakennuksen suojelemiseen kaavalla on riittävä syy siihen, että kohteesta tehdään rakennussuojelulain mukainen suojeluesitys ja että asiasta myös päätetään rakennussuojelulain mukaisesti.
Kirkkolain mukaan vuotta 1917 nuoremmista kirkollisista rakennuksista tuomiokapituli, seurakunta tai Museovirasto voivat tehdä suojeluesityksen kirkkohallitukselle. Kirkkolain soveltaminen noudattaa samoja periaatteita kuin rakennussuojelulain käyttö.
SUOJELEVA KAAVA MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN NOJALLA
Asema- ja rakennuskaavan laatii kunta ja sen hyväksymisestä päättää kunnanvaltuusto. Kaavat lähetetään vahvistettaviksi ympäristöministeriöön (suuret kunnat) tai alueelliseen ympäristökeskukseen. Rakennuslain mukaan kaavaa tai kaavan muutosta tehtäessä on erityisesti pyrittävä edistämään rakennetun ympäristön tarkoituksenmukaista hyväksikäyttämistä ja huolehdittava siitä, ettei rakennettuun ympäristöön sisältyviä perinne-, kauneus- ja muita arvoja hävitetä. Rakennetun ympäristön tarkoituksenmukainen hyväksikäyttö tarkoittaa mm. vanhojen rakennusten käyttämistä edelleenkin entisessä tai muuttuneessa käytössä.
Kaavaehdotus pidetään julkisesti nähtävillä muistutusten tekoa varten ennen kuin se viedään valtuustoon käsiteltäväksi. Valtuuston päätöksestä on kuntalaisella (kunnassa kotipaikan omaava rekisteröity yhdistys on myös kuntalainen) oikeus valittaa 30 päivän kuluessa ympäristöministeriöön tai alueelliseen ympäristökeskukseen.
Joskus voi vanhan rakennuksen säilyttäminen aiheuttaa omistajalle kohtuuttomia taloudellisia rasituksia. Rakennus voidaan siitä huolimatta määrätä kaavassa suojeltavaksi Tällöin rakennuksen omistaja on oikeutettu saamaan kunnalta korvauksen kohtuuttomuuden aiheuttamasta haitasta. Kunta saa tähän tarkoitukseen maksamiinsa korvauksiin avustusta valtion varoista. Tällä on ollut tarkoitus edistää entistä useampien vanhojen rakennusten säilymistä myös kaavoitettavilla alueilla, joilla rakennusuojelulakia harvemmin käytetään. Mikäli rakennusta voidaan käyttää kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla, ei korvausvelvollisuutta synny.
SUOJELUESITYKSEN TEKO RAKENNUSSUOJELULAIN NOJALLA
Suojeluesityksen saavat tehdä rakennuksen omistaja, museovirasto valtion viranomaisena, maakuntaliitot, kunnat sekä kyseisellä paikkakunnalla toimivat yhdistykset. Yhdistyksen kotipaikan ei tarvitse olla rakennuksen sijaintikunta, vaan riittää, jos yhdistyksen toiminta-alue ulottuu sinne. Lääninhallituksen on otettava asia käsiteltäväkseen ja, mikäli kyseessä saattaa olla lain tarkoittama suojelukohde, annettava toimenpidekielto, jolla estetään rakennuksen arvoa vaarantavat toimenpiteet asian ollessa kesken (RakSuL 9 §). Kielto tulee voimaan, kun sitä koskeva päätös on annettu virallisesti tiedoksi rakennuksen omistajalle. Rakennussuojeluhakemus on ratkaistava kahden vuoden kuluessa toimenpidekiellon antamisesta.
Jos esityksen tekijä on yhdistys, on mukaan liitettävä ote yhdistysrekisteristä (josta selviää, että kyseessä on rekisteröity yhdistys) sekä suojeluesityksen tekoa koskeva pöytäkirjaote.
Suojeluesitys tehdään alueelliselle ympäristökeskukselle ja sen on oltava kirjallinen. Suojeluesityksen tulee sisältää tiedot rakennuksesta sekä sen sijaintipaikasta ja omistajasta. Esitys on tarkoin perusteltava (7 §). Perustelut tehdään kirjallisesti suojeluesitykseen: esim. selostetaan tiedossa olevalla tarkkuudella rakennuksen historia, sen liittyminen ympäristöönsä sekä oma käsitys sen kulttuurihistoriallisesta arvosta. Lisäksi on hyvä mainita ne kirjalliset lähteet, joissa ko. rakennus mahdollisesti esiintyy, esim. erilaiset rakennuskulttuurin inventoinnit ja suojeluluettelot. Esitykseen voidaan liittää asiantuntijan lausunto.
Suojeluesitykseen on liitettävä selkeä asemapiirros (tai muu karttaote), johon on rajattu suojeltavaksi esitetty kohde. Lisäksi on hyvä liittää mukaan valokuvia. Rakennuksen sijaintipaikka osoitetaan kiinteistörekisteriotteella (saatavana kaupunkimittausosastolta tai läänin maanmittauskonttorista). Rakennuksen omistaja osoitetaan lainhuutorekisterikortin jäljennöksellä, jonka saa tuomiokunnan kansliasta tai a.o. kaupungeissa raastuvanoikeuden kiinteistötuomareilta.
Sijaintipaikkaa ja omistajaa koskevat liitteet ovat pakollisia, mutta kiireellisissä tapauksissa suojeluesityksen voi jättää alueelliselle ympäristökeskukselle ilman liitteitä, jotka sitten toimitetaan myöhemmin. Alueellinen ympäristökeskus kuulee asiassa kohteen omistajaa, haltijaa, kuntaa sekä museovirastoa.
HELPOTUKSIA RAKENTAMlSSÄÄNNÖKSIIN
Silloin kun vanhoja rakennuksia korjataan, antaa rakennuslaki mahdollisuuksia olla noudattamatta sellaisia vaatimuksia, joita asetetaan uudisrakentamiselle. Autopaikkojen rakentamisvelvollisuudesta voidaan tinkiä tai voidaan säilyttää vanha rakennus ja kuitenkin saada lupa rakentaa uutta, jos kaavassa on tämä sallittu. Leikkipaikkoja ei ole tarpeen rakentaa yhtä paljon kuin uuden rakennuksen tontille, tai tontilta ei ole pakko purkaa kaavassa rakentamiseen osoitetun alueen ulkopuolella sijaitsevia rakennuksia. Neuvottelemalla kaavoittajan ja rakennustarkastajan kanssa tontinomistaja pääsee selville niistä eduista, mitä vanhan rakennuksen säilyttämisestä koituu.
Vanhaa rakennusta korjattaessa ei ole tarpeen noudattaa uudisrakentamista koskevia rakentamismääräyksiä. Usein niitä kuitenkin noudatetaan soveltuvin osin, mutta siten, ettei vaikeuteta korjattavan rakennuksen säilyttämistä (Rakentamismääräyskokoelma kohta Al: 1.2). Rakennusmääräysten soveltaminen saattaa vaikeuttaa korjattavan rakennuksen autenttisuuden säilyttämistä. Koska jokainen vanha rakennus on yksilöllinen, on usein tarpeellista tehdä rakennuksesta hyvä kuntoselvitys, jotta rakentamistoimenpiteet voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisesti ja vanhan rakennuksen arkkitehtuuriin, rakenteisiin ja käyttöön sopiviksi.
PURKAMINEN RAKENNUSSUOJELUN UHKANA
Jos vanha rakennus aiotaan purkaa, on omistajan kirjallisesti ilmoitettava siitä rakennuslautakunnalle. Jos purkamisesta saattaa aiheutua historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen tai kaupunkikuvan turmeltuminen, rakennuslautakunnan on välittömästi tiedotettava asiasta kunnanhallitukselle ja alueelliselle ympäristökeskukselle. Jos ympäristökeskus haluaa estää rakennuksen purkamisen, sen on annettava toimenpidekielto 30 päivän kuluessa siitä, kun purkuilmoitus on jätetty kuntaan. Toimenpidekiellon jälkeen on viimeistään kahden vuoden kuluessa ratkaistava, onko rakennus suojeltava.
Kun alueella on rakennuskielto kaavan laatimista tai muuttamista varten, ei vanhaa rakennusta tai sen osaa saa purkaa ilman rakennuslautakunnan lupaa. Mikäli tällaisella alueella olevan rakennuksen purkamisesta tehdään ilmoitus, ei purkamiseen saa ryhtyä ennen kuin rakennuslautakunta on käsitellyt asian ja antanut purkamiseen luvan. Asian käsittelylle ei ole laissa annettu määräaikaa. Asian käsittelemistä varten on rakennuslautakunnan selvitettävä rakennuksen arvo hankkimalla asiantuntijoiden (maakuntamuseo, Museovirasto, maakunnan liitto jne.) lausuntoja.
Jos kaavassa on määräys, joka kieltää rakennuksen purkamisen, ei rakennuslautakunta voi myöntää lupaa purkamiseen ilman alueellisen ympäristökeskuksen tai ympäristöministeriön antamaa poikkeuslupaa. Jos määräys on kirjoitettu muotoon "rakennusta ei saa purkaa ilman rakennuslautakunnan lupaa", voi lautakunta antaa luvan. Kuitenkin tällaisessakin tapauksessa alueelliselle ympäristökeskukselle on ilmoitettava asiasta ennen luvan myöntämistä. Myös tällöin ympäristökeskus voi antaa toimenpidekiellon, joka estää purkamisen. Jos ympäristökeskus antaa toimenpidekiellon, ei rakennuslautakunta voi myöntää lupaa purkamiseen.
Rakennuksen purkaminen ja suojelu suuressa määrin siitä, kuinka asiantunteva kunnan rakennustarkastaja on. Vaikka purkuilmoituksesta olisikin ilmoitettava ympäristökeskukselle aina, kun kysymyksessä on saattaa olla suojelun arvoinen rakennus, voi ilmoitus jäädä tekemättä, jos rakennustarkastajan mielestä rakennus ei ole suojelun arvoinen.
RAKENNUSSUOJELUN TUKIMUODOT
Eri viranomaisilla on mahdollisuus tukea rakennussuojelua myöntämällä halpakorkoisia lainoja tai avustuksia.
Valtion asuntorahasto tai kunnat voivat myöntää lainaa tai korkotukea asuntojen ja asuinrakennusten parantamiseen tähtääviin korjauksiin. Lainaa voidaan myöntää korotettuna kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaille rakennuksille.
Vuoden 1995 valtion talousarvion mukaan avustuksia rakennussuojeluun voidaan myöntää yksityiselle omistajalle, rakennussuojelua edistäville yhteisöille, kunnille ja kuntayhtymille kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja niiden välittömän ympäristön kunnossapitoon, suojeluun ja parantamiseen sekä säilyttämisen edellyttämiin selvityksiin. Avustuksia voidaan myöntää myös merkittäviin maisema-alueisiin kuuluvan rakennetun ympäristön hoitoon ja kunnostukseen. Kunnille ja kuntayhtymille voidaan myöntää avustusta myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen hankkimiseksi, jolloin avustus myönnetään ensisijassa niissä tapauksissa, jolloin suojelusta aiheutuvat kustannukset muodostuvat kunnan tai kuntayhtymän taloudelliseen asemaan nähden kohtuuttomiksi.
Museovirasto ja ympäristöministeriö voivat myöntää avustuksia kultuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjauksiin. Opetusministeriö voi myöntää lainaa, avustusta tai valtion osuutta mm. työväen ja seurantalojen, ammatillisten oppilaitosten, kansalais- ja työväenopistojen, kirjastojen, kulttuuritoimintaa varten tarvittavien tilojen, elokuvateattereiden, taidelaitosten, nuorisotilojen ja urheiluopistojen korjauksiin.
Rakennussuojelun eri tukimuodoista saa tietoa alueellisilta ympäristökeskuksilta. Kunnassa yleensä rakennusvalvonta- ja kaavoitusviranomaiset ovat parhaiten selvillä rahoitusmahdollisuuksista. Nykyisin kannattaa selvittää myös työllistämisrahoituksen keinot ja mahdollisuudet.
TIIVISTELMÄ RAKENNUSSUOJELUN TÄHTÄÄVISTÄ TOIMENPITEISTÄ
- Pyritään vaikuttamaan asema- tai rakennuskaavaan siten, että suojelu voisi tapahtua kaavan avulla. Aloitteen kaavan muuttamiseksi voi tehdä kunnanhallitukselle tai asiaa voi viedä eteenpäin kaavoitusviranomaisten tai luottamusmiesten välityksellä.
- Seurataan nähtäville asetettavia kaavoja. Mikäli suojelu ei ole toteutunut riittävästi, tehdään kaaavasta muistutus kunnanhallitukselle sen nähtävilläoloaikana.
- Neuvotellaan uhanalaisen rakennuksen omistajan kanssa. Tällöin on tärkeää, että voidaan tarjota myönteistä tukea suojelussa.
- Jos rakennus aiotaan purkaa, on sen omistajan aina tehtävä purkuilmoitus rakennuslautakunnalle. Purkamiseen ei saa ryhtyä ennen kuin on kulunut 30 vrk ilmoituksen jättämisestä. Tämä aika on varattu mahdollisten suojelutoimenpiteiden käynnistämiselle.
- Jos purku uhkaa arvokasta rakennusta, voidaan kaava-alueillakin turvautua suojeluesityksen tekoon rakennussuojelulain nojalla.
- Saatuaan purkuilmoituksen, rakennuslautakunnan on tiedotettava purkamisesta kunnanhallitukselle ja alueelliselle ympäristökeskukselle, mikäli kyseessä on arvokas rakennus. Ympäristökeskus harkitsee, asettaako se rakennuksen toimenpidekieltoon. Suojeluasia on käsiteltävä kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.
- Viranomaisten lisäksi voi myös rekisteröity yhdistys tehdä suojeluesityksen. Perusteltu esitys tehdään kirjallisesti alueelliselle ympäristökeskukselle.
- Toimenpidekiellosta voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
- Ympäristökeskus kuulee kuntaa, rakennuksen (alueen) omistajia, haltijoita sekä museovirastoa, joka määrittelee kohteen kulttuurihistoriallisen arvon.
- Selvitetään, suojeleeko kunta rakennuksen laatimalla tai muuttamalla kaavaa, eli voidaanko suojelu toteuttaa rakennuslain nojalla.
- Jos rakennusta tai aluetta ei voida kaavalla suojella ja jos todetaan, että sillä on kulttuurihistoriallista merkitystä, päättää ympäristökeskus sen suojelusta ja antaa suojelumääräykset, Ne on, mikäli mahdollista, laadittava yhteisymmärryksessä rakennuksen ja kiinteistön omistajan ja haltijoiden kanssa.
- Lääninhallituksen päätökseen voi hakea muutosta ympäristöministeriöltä.
- Korkein hallinto-oikeus käsittelee mahdollisen jatkovalituksen.
- Ympäristöministeriö vahvistaa suojelupäätöksen.
- Omistaja voi hakea korvauksia valtiolta, mikäli suojelusta aiheutuu kohtuutonta haittaa. Korvauksesta sovitaan museoviraston kanssa.
- Ympäristökeskus voi velvoittaa saattamaan rakennuksen ennalleen, jos se on lainvastaisesti muutettu, siirretty tai purettu. Rakennussuojelulain säännösten rikkomisesta voidaan määrätä sakko tai vankeusrangaistus.
Helsingissä 13.2.1998
Rakennustaiteen seuran johtokunta
(Päivitetty 28.2.2003)
K o t i s i v u l l e