Turun torin kulma koki suuren muutoksen 1960-luvulla, kun Kansallis-Osake-Pankin järjestämä kilpailu uuden toimipaikan rakentamiseksi ratkesi. Torin läheisyydessä 1900-luvun alussa sijainneet rakennukset olivat varsin matalia, pääosin alle kolmikerroksisia. Voittanut suunnitelma koski Eerikinkadun ja Aurakadun kulmatonttia, joka on kaupungin päätorin nurkassa. Uudisrakennus tuhosi edeltään muutaman yksikerroksisen rakennuksen, KOP:n entisen toimitalon ja tontilla sijainneen uusrenssanssityylisen yhteislyseon.
Viljo Revellin (1910-1964) vuonna 1960 suunnittelema Kansallis-Osake-Pankin liikerakennus valmistui Turun keskustaan päätorin laidalle vuonna 1964. Suunnitelma perustui voittoon kilpailussa, joka edellytti runsaasti toimitiloja pankille sekä vuoratiloja myymälöiksi ja toimistoiksi. Asemakaavan maksimikerrosala käytettiin hyväksi kokonaan. Pyramidimaisesti ylöspäin kapenevan, yhdensänkerroksisen talon kaksi ylintä kerrosta ovat alaltaan muita pienempiä. Alin kerros on pohjakaavaltaan neliö, ylemmät kerrokset ovat sen sijaan kolmion mallisia, mistä juontuu rakennuksen kutsumanimi KOP-kolmio. Talon toisen kerroksen pohjamuodon kolmio täydentyy tavallaan neliöksi takana olevalla avoimella pysäköintipaikalla. KOP-kolmion betoninen, modernistinen ulkoasu erosi vahvasti aiemmasta rakennuskannasta. Talo irtautui modernistiselle arkkitehtuurille tyypillisesti historian kerrostumista tuhoamalla suuren osan ympäristöään ja muuttamalla radikaalisti alueen toimintoja ja liikkumista. Modernistisen ja funktionaalisen arkkitehtuurin suhde kaupunkikuvaan ja sen historiallisiin kerrostumiin oli poissulkeva: "historia oli jäänne, josta piti luopua. Uusia rakennuksia ei tarvinnut suhteuttaa ympäristöönsä, koska tuo ympäristö tulisi joka tapauksessa pikaisesti väistymään." (Immonen, Kari & Terho, Henri 1999, Kaupunkitutkimus ja kulttuuri. Näkökulmia kaupunkitutkimukseen. Kaupunkitutkimusforum 1999. Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 5/99. Gummerus: Saarijärvi. 111) KOP-kolmiolla voi nähdä olevan ongelmallinen suhde sekä menneeseen että tulevaan. Sen alkuperäinen ulkoasu ja luonne ovat muuttuneet suuressa määrin. Tutkin seuraavassa KOP-kolmiota kaupunkikuvallisena muuttajana ja muuttujana tarkastelemalla rakennuksen ulkonäköä ja rakennuksen suhdetta liikkumiseen.
1950-luvulla oli aloitettu systemaattinen kaupunkikeskustojen tehostaminen. 1950- ja 1960-luvun kaupunkisuunnittelun on tulkittu olleen ensisijaisesti uuden tuottamista ja (merkityksellisten) vanhojen alueiden, miljöiden ja rakennusten tuhoamista maan tasalle. (Radovic, Ranco 1994, Planning of cities: pragmatic realities and high ideals together. Ihmisten kaupunki? Urbaani muutos ja suunnittelun haasteet. Toim. Tuukka Haarni. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus. Raportteja 152. Gummerus: Jyväskylä, 52). Modernien kaupunkien voi siis nähdä rakentuvan jatkuvuudelle ja murrokselle, ikään kuin muutoksen jatkuvuudelle. Modernistiselle arkkitehtuurille oli olennaista murros, muutos, halu paikasta ja sen historiasta irtautumiseen, mutta samalla universaaliuden etsiminen.
KOP-kolmio vaikutti kaupunkikuvaan ennen kaikkea modernistisella tyylillään. Rakennuksen julkisivu oli travertiinia. Luonnonkiven käytön voi nähdä korostavan pankin arvoja, perinnettä, vaurautta ja vankkuutta. Talon kantava rakenne on teräsbetonia, jossa välipohjien niskavasat ovat diagonaalisuunnassa näkyvissä. Ikkunat ovat kiinteitä, Thermopane-tyyppisiä ja metallikehyksisiä. Ne ovat nauhaikkunoita ja ne on upotettu seinäpintaa syvemmällä. Kauppahallin puoleinen seinä oli suunnitelmissa jätetty ehjäksi pinnaksi. Kadun puoleiset alimman kerroksen ikkunat toimivat näyteikkunoina, joista näkyi suoraan liikkeisiin. Torin kulma oli rakennuspiirustuksissa jätetty avoimeksi, eikä rakennuksen sisälle pääsy ollut ovista kiinni. Alin kerros jakautui tavallaan neljään kolmioon, joita lämmittämättömät käytävät rajasivat. Rakennuksen kolmion muoto viittasi funktionalismissa laajemminkin käytettyyn laivateemaan, se oli kuin tulevaisuutta halkovan laivan keula. Yhdeksänkerroksinen, modernistinen, betoniaikakauteen kuuluva pankki- ja ostoskeskus asfaltoituine pysäköintitiloineen korvasi kaksikerroksisen uusrenessanssityylisen koulun. Lähtökohtaisesti KOP-kolmio toimi siis varsin vahvana kaupunkikuvallisena muuttajana.
Modernismin saapuminen kaupunkikuvaan KOP-kolmion myötä näkyy vanhan tuhoamisen lisäksi rakennuksen hahmossa ja julkisivuissa. KOP-kolmiolla pyrittiin muodostamaan selkeä hierarkia kaupunkitilaan. Se poikkesi radikaalisti ympäröivästä aiemmasta rakennuskannasta massiivisuudellaan, jopa kolossaalisuudellaan. Se kiinnitti huomiota muodollaan ja tyylillään. Väritys oli modernistisia periaatteita noudattava valkoinen. Julkisivussa käytettiin samoin modernistisesti lasia, paljon enemmän kuin naapurirakennuksissa. Talon linjakkuutta korostettiin rikkomalla seinien linjat avaamalla ne kulmasta torin suuntaan; tämä "nielukohta" typistää kolmion kulman. Torin nurkka oli suunnitelmassa jätetty siis avoimeksi.
Kansallis-Osake-Pankin konttorin merkitystä rakennuksessa korostivat pankkitilan koon lisäksi pankin suuret liikekilvet rakennuksen katolla sekä julkisivussa. Myös liikkeet mainostivat itseään rakennuksen julkisivussa liikekilvin sekä vitriineissä kauppakäytävien varrella ja alimman kerroksen ikkunoissa erilaisin tuottein ja mainoksin. Liikekilvet rakennuksen julkisivussa olivat pelkistettyjä ja kaikki samalla formaatilla toteutettuja. Mainonta oli suhteellisen neutraalia ja viileää. Kansallis-Osake-Pankki hallitsi julkisivua selkeästi nimellään. Pankkia mainosti myös Revellin katolle suunnittelema kolmio, joka muodollaan korosti talon muotoa. Liikkeiden ja pankin mainonnalla oli pyritty yhtenäisyyteen.
Aikana ennen KOP-kolmiota ympäristö vaikuttaa olleen liikenteellisesti nykyiseen verrattuna rauhallinen. (Mm. Turun maakuntamuseon valokuva-arkiston kuvien perusteella) Liikennettä torin laidalla dominoivat raitiovaunut ja vielä vuoden 1952 asemakaavaehdotuksessa hevosvaunuliikenne on otettu varteen otettavana tekijänä huomioon. Pika-ajurien oli mahdollista pysäköidä Aurakadulle lyseon ja entisen KOP:n toimitalon eteen. (Kivistö, Markus 2000, Kasvava katu. Autoliikenne ja modernisaatio Turussa. Sata lasissa. Toim. Ismo Vähäkangas. Turun historiallinen arkisto 54. Turun historiallinen yhdistys: Kaarina, 96.) Kaupunkikuva näyttää valokuvissa tasapainoiselta ja kauppahallin ja lyseon välinen entinen palokuja vehreältä kaupunkikuvan rytmittäjältä.
Rakennukseen saapuminen ja siinä liikkuminen olivat osa KOP-kolmion luomaa uutta dynaamista kaupunkikuvaa. Liikkuminen teki vahvaa eroa entiseen tapahtuessaan nyt liukuportaiden, autoramppien, pysäköintialueiden ja kauppakäytävien kautta. Rakennuksessa korostuu useallakin tavalla sen funktio pankin toimitalona. Pankin sijoittaminen poikkeuksellisesti toiseen kerrokseen osoitettiin avaamalla talon kulma diagonaalisuunnassa. Liikenne sekä vertikaali-, horisontaali- että vinosuunnassa on keskitetty juuri tähän "nielukohtaan". Rakennukseen kulkeminen tapahtuu poikkeuksellisesti torin nurkalta rakennuksen kulmasta, korostaen yhteyttä toriin, mikä muistuttaa kaupankäynnin ja rahan suhteesta. Avatussa kulmassa olivat ensimmäisenä liukuportaat, jotka johtivat rakennuksen toiseen kerrokseen pankkisaliin. Liukuportaat ohitettuaan kulkija pääsi kävelemään sisälle kauppakäytäviin. Ylempiin kerroksiin noustiin hisseillä ja portaita pitkin. Rakennuksesta muodostui liikkumisen muutosten myötä uudenlainen ympäristön solmukohta ja maamerkki. (Maamerkki-käsitteen kehittäjä amerikkalainen sosiologi Kevin Lynch esittelee The Image of the City- teoksessa kehittämänsä kaupunkirakenteen hahmottamista koskevat käsitteet: maamerkki, solmukohta, polku, reuna, alue). Myös KOP-kolmion suhde toriin oli uudenlainen: se pyrki kutsumaan ihmisiä luokseen, ehkä ristiriitaisestikin vetäytymällä Engelin kaavan katulinjoista. Vetäytyessään se muutti kaupunkikuvaa ja -tilaa: rakennuksen ympärillä oleva jalankulkutila leveni ja torin tilallinen luonne muuttui avoimemmaksi rakennuksen suuntaan.
Aiempaa leveämpi katu muuttui olemukseltaan häiriintyneemmäksi; autot ajoivat jalkakäytävän yli Eerikinkadulta ramppia paikoitusalueelle. KOP-kolmion autoiluun liittyvät ratkaisut kuvaavat nousevaa urbanismia ja voimakkaasti lisääntynyttä autoilua. Sodanjälkeisen modernismin arkkitehdit kuten Viljo Revell olivat usein yksityisautoilun puolestapuhujia suunnittelussaan; he pitivät autoilun yleistymistä edellytyksenä modernisaatiolle ja hyvinvoinnille. Autokauppa oli vapautunut vuonna 1963 taustanaan ajatukset autoliikenteen lisäämisestä ja sitä kautta elintason noususta ja kansalaisten tasa-arvon saavuttamisesta. (Kivistö 2000, 91) Revellin KOP-kolmio oli siten ajan hermolla vastatessaan autoistumisen vaatimuksiin pysäköintitiloin ja osoittamalla uudenlaisen tavan yhdistää turkulainen kaupunkirakenteen kasvu ja autoilun lisääntyminen.
Jalankulkijan saapumisessa rakennukseen merkittäviä ratkaisuja ovat alimman kerroksen kaksi risteävää, alun perin lämmittämätöntä, sittemmin suljettua ja lämmitettyä kauppakäytävää. Pienten erikoisliikkeiden (mm. turkisliikkeiden ja naisten alusvaateliikkeiden) ja kauppakäytävien yhdistelmä liittyi uudenlaiseen rakennustyyppiin. Käytävät liittyvät rakennuksen tehtävään kauppakeskuksena ja uudenlaisena liikkumisen ja toiminnan solmukohtana. Jalankulkukäytävät katuverkossa Eerikinkadun ja Aurakadun välillä sekä torin ja Linnankadun välillä vetivät toriostajia myös kulkukäytävän varren liikkeisiin. Kauppakäytävät leikkasivat toisensa kohtisuorasti rakennuksen keskellä. Ne olivat ympäristön luettavuuden kannalta tärkeitä. Ensimmäisen kerroksen käytävät jäsensivät rakennuksen sisä- ja ulkotilaa olennaisella tavalla. Rakennuksen suhteesta toriin muodostui näiden kulkureittien myötä dynaaminen.
Rakennuksen kolossaalisuuden ja muodon voidaan ajatella liittyvän sen funktioon pankkina. Jo ennen KOP-kolmion valmistumista kortteli oli leimautunut pankkikortteliksi; talo vain vahvisti koollaan korttelin erikoisasemaa talouselämän keskuksena. Materiaalien ja konstruktion valinta on tapahtunut tätä silmälläpitäen. Rakennuksen voi nähdä kuvaavan koollaan, muodollaan ja rakenteellaan rahan valtaa ja pankkitoiminnan suuntautumista tulevaisuuteen.
Rakennuksessa korostuu useallakin tavalla sen funktio pankin toimitalona. Pankkisali oli sijoitettu toiseen kerrokseen. Tällainen ratkaisu poikkesi Suomessa siinä määrin vakiintuneesta käytännöstä, että toisen kerroksen funktio tuotiin näkyvästi esiin kulma- ja liikenneratkaisuilla, avaamalla kulma diagonaalisuunnassa. Pankkiin pääsi alun perin liukuportaita pohjakerroksen polttopisteestä ja samaa tasoa käyttäen paikoitustasolta. Revellin ilmeisenä lähtökohtana talon suunnittelussa on ollut juuri tämä kulmaratkaisu. Se painaa leimansa kaikkiin suunnitelman osiin.
Vasta toissijaisena voi nähdä rakennuksen kauppakeskusfunktion; vasta liukuportaat ohitettuaan kulkija pääsi sisälle kauppakäytäviin. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi kahden kauppakäytävän varrella erikoisliikkeitä, kuvaten osaltaan 1960-luvun "shoppailukulttuurin" alkua. Ostoskeskusajatteluun liittyi myös ajatus ihmisten julkisen näyttäytymisen tarpeesta, kahvilakulttuurin ja kaupungilla oleskelun näkymisestä kaupunkikuvassa. KOP-kolmio oli Turun ensimmäinen ostoskeskus ja se oli tehty varta vasten uudenlaiselle "city-ihmiselle" tyydyttämään uusia kulutustarvpeita.
KOP-kolmio on kokenut useita muutoksia vuosien varrella. Ulkoasun muutokset ovat selvimmin havaittavia. Materiaaleissa tapahtuneista muutoksista voimakkain on travertiinin värimuutos; travertiinin pinta on tummunut ja läikittynyt ajan kuluessa. Pahempaa tuhoa on tehty mainoksilla ja liikekilvillä. Modernistisen rakennuksen alkuperäinen hillitty ja yhtenäinen ilme on vaihtunut räikeään ja monenkirjavaan. Julkisivussa huomio kiinnittyy ennemmin värikkäisiin mainoksiin kuin rakennuksen arkkitehtonisiin elementteihin.
Mainonnan nousu uuteen asemaan 1970- ja 1980-luvuilla merkitsi myös uudenlaista suhdetta arkkitehtuurin ja mainostamisen välille. Tavoitteena oli erottua kilpailijoista ja herättää huomiota keinolla millä hyvänsä, usein se tapahtui jo myyntipaikan ja liikekilven ilmeellä. Nykyään KOP-kolmiota hallitsevat O*I*S, Aleksi 13, YLE, Jokinen, Intersport ja Ravintola Torre niin ulkomainoksillaan, joita usealla liikkeistä on useampia, kuin sisätilojen mainonnallaankin. Julkisivun lisäksi liikkeet mainostavat tuotteitaan ja merkkiään myös näyteikkunoissa ja katolla sekä seinien lipputangoissa. Kaikki rakennuksen liikkeet "mainostavat" itseään julkisivussa, jopa pankin pikkuinen itsepalvelupiste. Mainokset ovat monenmuotoisia, monen kokoisia ja värikkäitä. Liikkeiden mainoksia ja logoja/liikekilpiä ei ole edes pyritty muokkaamaan muodoltaan tai kooltaan rakennuksen modernistiseen ilmeeseen soveltuviksi vaan yritysten kaupallinen mainonta hyökkää ihmisten silmille aggressiivisesti, värikkäästi, voimalla ja näkyvästi. Mainonnan yleisilme noudattelee yritysten vakiintuneita kaupallisia logoja. Tämä kaupallisuuden jyrkkyys tuhoaa modernistisen rakennuksen tyylin ja ilmeen. Mainostuksessa siis yhdenmukaisuuden ja funktionalismin vuosikymmenet ovat ohi.
Muutoksena aiempaan voi talon ulkoasussa ja mainostamisen tavoissa havaita myös näyteikkunoiden funktion muutoksen. Nykyään ikkunat toimivat eräänlaisena sisäseinänä liikkeille. Niistä ei näe enää sisälle kuten talon varhaisvaiheessa vaan ikkunoiden sisäpuolelle on luotu kapea tila, johon mallinuket on aseteltu. Katseen liikkumista tilassa on näin rajoitettu. Sisätilan vitriinit ovat myös hävinneet. Myös pienet naistenvaateliikkeet ja muut luksus- ja erikoisliikkeet, joita rakennuksessa sen alkuaikoina oli erityisen paljon, ovat joutuneet siirtymään pois suurten ketjujen myymälöiden tieltä. KOP:n mainokset ovat poistuneet julkisivusta ja katolta. Tämä viestii eräänlaisesta vallan vaihdosta: pankin valta on vaihtunut ravintoloiden, kulutushyödykkeiden ja viihteellisyyden valtaan, raha on piilotettu uusien kulissien taakse. Nämä kaikki muutokset ovat osaltaan vaikuttaneet rakennuksen yleis- ja erityisilmeen muuttumiseen. Nykyinen KOP-kolmion julkisivu on muuttunut paljon Revellin suunnittelemasta.
Rakennuksen arkkitehtuurin kannalta merkittävimpiä ova olleet muutokset, jotka koskevat liikkumista. Suurin osa muutoksista on tehty 1980-luvulla. Pääsisäänkäynti, eli rakennuksen "nielu" ja porrasjärjestelyt muutettiin. Kauppahallin puoleista aukotusta muutettiin lisäämällä näyteikkunoita ja ovia. Nielumainen kulmaratkaisu oli aiemmin rakennuksen yleisilmeelle olennainen arkkitehtoninen ratkaisu ja kulman terävyyden poistaminen latistaa koko rakennuksen ilmettä. Vieläkin ongelmallisempia ovat muutokset, jotka koskevat kauppakäytäviä. Käytävät muutettiin lämmitetyiksi vuonna 1981, samaan aikaan kun liikekäytävää laajennettiin. Kauppakäytävien poistumisen jälkeen rakennusta ei voi nähdä enää samassa määrin maamerkkinä ja solmukohtana. Maamerkki KOP-kolmio on vielä siinä mielessä, että kulman alla oleva sateelta suojainen paikka on suosittu tapaamispaikkana. KOP-kolmio ei kuitenkaan vaikuta toiminnalliselta keskittymältä, sillä rakennuksella itsellään ei ole enää merkitystä solmukohtana. Kauppakujien poistaminen on muuttanut kaupunkilaisten reittejä vilkkaasti liikennöityjen katujen suuntaan, siis päinvastoin kuin alunperin oli suunniteltu. Tämä on muuttanut rakennuksen suhdetta toriin. Kujat olivat alussa osa katuverkostoa, läpikulkureittejä torilta ja torille. Nykyään käytävät ovat suljettuja ja ennemmin kauppojen kuin kävelijöiden ehdoilla muokattuja. Niitä on laajennettu useaan otteeseen ja ne ovat menettäneet alkuperäisen funktionsa ja muotonsa. Ne eivät enää johda luonnollisesti ulkotilasta sisälle, sillä ne on rajattu osaksi sisätilaa ovilla. Mainostelineiden välissä mutkittelevia käytäviä ei oikeastaan enää pysty edes hahmottamaan. Liikkeetkään eivät enää ole selkeärajaisia, sillä seinät eivät enää rajaa niiden aluetta. Näiden muutosten yhteydessä on muuttunut myös oleskelutilojen luonne. Niitä ei enää voi katsoa edes olevan, sillä oleskelu- ja kahvilakulttuuri on siirtynyt pois rakennuksesta.
Alkuperäisten piirustusten mukaan liikkeiden piti aukioloaikansa ulkopuolella sulkea tilansa liukuvilla lasiovilla mahdollistaakseen vapaan jalankulun. Rakennukseen ei kuitenkaan enää pääse liikkeiden aukioloaikojen ulkopuolella eikä se ole enää samalla tavalla julkinen kuin historiansa alkuvaiheessa. Aurakadun sisäänkäynti on suljettu kokonaan - kaupungin rakennusvalvontatoimiston lakimiehen mukaan vastoin rakennusmääräyksiä. Rakennuksesta on näiden muutosten myötä tullut "irrallinen" ympäristöstään eikä se enää vedä ihmisiä samalla tavalla sisälle ja läpikulkuun kuin ennen. Revellin suunnittelema ulko- ja sisätilan huomaamaton vaihtuminen on tuhottu. Samalla rakennuksen luonne dynaamisena ja avoimena katutilan jatkeena on muuttunut, siitä on tullut suljettua, lämmintä sisätilaa.
Pääsy rakennukseen autolla on myös muuttunut. Kadun pysäköintipaikat on poistettu ja tilalla on linja-autopysäkkejä. Eerikinkatua ei saa enää ajaa autoilla torille, eikä Eerikinkadun autoramppiakaan ole enää. Linja-autot ja pysäkit peittävät näkymät alimpaan kerrokseen ja pysäköityjen polkupyörien suuri määrä on muuttanut jalkakäytävän olemusta. Muutokset haittaavat rakennuksen yleisilmeen hahmottamista. KOP-kolmion ja kauppahallin välisen vanhan palokujan, nykyisen jalankulkuväylän suunnittelussa on ollut ongelmia. Alue tuntuu takapihalta, se ei enää ole vehreä eikä sitä ole onnistuttu muuttamaan jalankulkijoita houkuttelevaksi reitiksi. Rakennuksen ympäristön tonteilla ei ole tapahtunut 1960-luvun jälkeen juuri ollenkaan vastaavanlaisia merkittäviä muutoksia. Rakennus on piittaamattoman suunnittelun vuoksi menettänyt alkuperäisen luonteensa kaupunkitilan muuttajana ja se voidaankin nykyään nähdä ennemmin suunnittelun ja kaupungin muutosten passiivisena kohteena, kaupunkikuvallisena muuttujana ja rakennuksen kuorena. Silti KOP-kolmiolla on iso merkitys kaupunkikuvassa jo muotonsa ja kokonsa tähden.
KOP-kolmion tulevaisuutta ja mahdollista rakennussuojelua mietittäessä on hyvä kiinnittää huomiota saman aikakauden toiseen Revellin suunnittelemaan rakennukseen, paljon keskustelua viime vuosina herättäneeseen Helsingin Makkarataloon. Sekä KOP-kolmio että Makkaratalo herättävät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. KOP-kolmio on mm. Turun Ylioppilaslehden tekemän kyselyn mukaan yleisesti "inhottu" ja rumana pidetty rakennus, jolle ei tunnu löytyvän puolestapuhujia. Tämä saattaa johtua osin siitä, että rakennuksen alkuperäinen ulkoasu ja rakenteet on perusteellisesti muutettu, eikä etenkään nuoremmille kaupunkilaisille liity siihen mukavia mielleyhtymiä tai muistoja. Rakennussuojelullisesti talo on kuitenkin kiinnostava.
KOP-kolmiolla voi nähdä olevan paikallista merkitystä, sekä kaupunkikuvallisesti että uuden rakennustyyppinsä kautta, olihan seTurun keskustan ensimmäinen ostoskeskus. Paikallisten arvojen lisäksi merkittäviä ovat KOP-kolmion arkkitehtoniset arvot. Talo yhdisti alkuperäisessä ilmeessään myöhäisfunktionalismia ja uutta betonirakentamista. Rakennus vastasi ajan urbanisoitumisen ja autoistumisen haasteisiin ja aktivoi ihmisiä uudenlaiseen kaupunkielämään ja liikkumiseen. Se toimi katuverkoston linkittäjänä ja luonnollisena kävelyreittinä torin suuntaan. Rakennus oli tärkeä kaupunkikuvallinen muuttaja ja dominantti. Mielestäni KOP-kolmion kaupunkitilaan tuoma muutos oli positiivinen ja aikaansa kuvaava. Rakennus ei kuitenkaan jäänyt tyypillisyyden asteelle vaan kasvoi muotonsa ja muiden arkkitehtonisten ratkaisujen kuten kauppakäytävien avulla erityiseksi kokonaisuudeksi.
Rakennus on nykyisin ajallisesti kerrostunut. Se on lyhytnäköisen suunnittelun vuoksi menettänyt alkuperäisen ilmeensä ja pelkistynyt muutosten alla ulkokuoreksi. Se on vaarassa muuttua kokonaan uudeksi, hallitsemattomaksi kokonaisuudeksi ellei suunnitteluun kiinnitetä erityistä huomiota. Rakennustaiteelliset arvot ovat joutuneet väistymään taloudellisten realiteettien - tai ymmärtämättömyyden - tieltä. Rakennuksen alkuperäinen modernistinen, urbaani ja rohkean uudenlainen ilme on tuhottu julkisivun räikeällä mainonnalla, pääsisäänkäynnin muuttamisella, kauppakujien poistamisella ja koko rakennuksen funktion muuttamisella. Mainostuksen valvomiseen ei ilmeisesti ole tällä hetkellä kunnollisia välineitä. (Kaupunkikuvaneuvottelukunta on periaatteessa hallinnollinen elin, joka pohtii julkisivua ja mainostuksen soveltuvuutta rakennuksen tyyliin, mutta sen resurssit ja vallankäyttömahdollisuudet eivät kuitenkaan riitä.) Kaupungin sisäisen linja-autoliikenteen keskittäminen torille on vaikuttanut rakennuksen ympäristöön ja liikenteeseen.
Omat kysymyksensä muodostavat modernismin erityispiirteiden määrittely, modernismin rakennuksien suojeluun liittyvät kysymykset, modernismin suhde aikaan ja historiallisuuteen, suojelun ja kaupungin jatkuvan muutoksen ristiriita. On mm. pohdittava pyritäänkö suojelemaan alkuperää vai rakennukseen liittyviä toimintoja. KOP-kolmion kohdalla on mietittävä, mihin suuntaan ja kenen ehdoilla suunnittelu ja mahdollinen rakennussuojelu tapahtuu. Vaikka KOP-kolmiota saatetaan kaupunkilaisten keskuudessa pitää yleisesti rumana, rakennus voi olla olennainen osa identiteettiä, elettyä ja muistettua kaupunkitilaa. Mitkä ovat siis ne arvot, joita suojellaan, ja ketkä ne määrittelevät? Ilman rakennuksen historian huomioonottamista suunniteltaessa tai suojelua mietittäessä häviää rakennuksen alkuperäinen luonne vähitellen kokonaan.
Johanna Krappe
Fil .yo, Turun yliopisto
johanna.krappe@utu.fi
Artikkeli pohjautuu taidehistorian sivuaineen proseminaariesitykseen Turun yliopistossa 2003 ja Kaupunkitutkimuspäivillä 2003 pidettyyn esitykseen.